Long Live Rock’n’Roll!

Klo 22:30

Liput 10.00

Rainbow Connection on perustettu syyskuussa 2011. Alkuperäinen idea oli keskittyä Rainbow:n kulta-aikaan, eli Ronnie James Dion aikaiseen Rainbow-tuotantoon (1975-1978). Sittemmin on laajennettu repertuaaria myös yhtyeen myöhempien aikojen tuotantoon. Nykyään ohjelmisto sisältää materiaalia Rainbow:n kaikilta aikakausilta.

Rainbow Connection on tribuuttiorkesteri, jonka kokeneille soittajille Ritchie Blackmoren aikoinaan perustamalla ja luotsaamalla Rainbow-yhtyeellä on jossain vaiheessa elämää ollut, ja yhä on, suuri merkitys.

Rainbow teki aktiivivuosinaan merkittävää työtä luodessaan ensin uuden suunnan heavy rockin ja metallin kehitykselle ja sittemmin määritellessään eräänlaisen hardrock-yhtyeen prototyypin. Vaikka suurin kaupallinen menestys jäikin saavuttamatta, niin orkesterin mittava vaikutus edustamiensa tyylisuuntien kehityksessä sekä nuorempien muusikoiden inspiraation lähteenä on kiistaton. Vuosi toisensa jälkeen yhtyeen Rising-albumi noteerataan korkealle merkittävimpien raskaamman rockin äänitteiden joukossa. Yhtä lailla arvostusta on saanut osakseen On Stage -konserttitaltiointi. Blackmoren myöhemmin vaalima virtaviivaisempi ja kaupallisesti alkuvuosien heavy rockia paremmin menestynyt hardrock ei samanlaista arvostusta nauttinut, mutta useat tuon aikakauden kappaleista loistavat edelleen tyylilajinsa muotovalioina.

Rainbow ei tule välttämättä enää kiertueille lähtemään ja osa yhtyeessä vaikuttaneista jäsenistäkin on jo poistunut keskuudestamme, joten näitä kappaleita ei enää alkuperäisesittäjiensä soittamana ole mahdollista kuulla. Tässä on perusta Rainbow Connectionin olemassaololle. Henkilökohtaisesti rakkaiden ja tärkeiden kappaleiden tulkitsemisen kautta kunnioitetaan jotakin, jota ei enää ole olemassa, samalla vaalien yhtyeen merkittävää musiikillista perintöä.

Tributoinnin lähtökohtana on ollut, ei vain toistaa yksi yhteen studiolevyiltä tuttuja kappaleita, vaan myös luoda Rainbown konserttien hengessä jännitteitä rönsyilevämpien sovitusten myötä. Puolta tuntia lähestyviä versioita kappaleista ei kuulla, mutta pitkähköt introt ja soolot, fiilistelevät suvantokohdat ja eeppiset kappalekokonaisuudet ovat toki olennainen osa kokonaisuutta. Orjallinen toisintaminen ja akateeminen kengänkärkiin tuijottelu loistavat kuitenkin poissaolollaan eläväisessä, hikisessä ja kovaäänisessä tulkinnassa.

Long Live Rock’n’Roll!